Osa 6B. Ei muistella pahalla

Koko yleisö istui paikallaan vaivaantuneena tietämättä mitä tehdä. Kaikille oli tullut shokkina, että Leevi ei ollutkaan sanonut "tahdon", vaan "en tiedä". Luntakin oli kesken seremonian alkanut tupruttaa taivaalta eikä kukaan ollut tajunnut ottaa lämmintä vaatetta mukaan, joten kaikki olivat kylmissään, mutta kukaan ei uskaltanut liikahtaa senttiäkään paikaltaan.
Nyt he vain odottivat, milloin Ronja räjähtäisi totaalisesti.

"Ja mitenhän niin et muka tiedä?", Ronja kysyi ivallisena hymyillen, edes hänen kaunis hymynsä ei riittänyt peittämään sitä raivoa ja häpeän tunnetta, joita hän koki tuolla hetkellä.

Leevi vilkaisi taas nopeasti Marinaan ja vaihtoi katseensa yhtä nopeasti takaisin Ronjaan toivoen, ettei Ronja olisi huomannut sitä merkittävää katsahdusta. Mutta hän huomasi.

"Aha. Että sillälailla. Mä kyllä tiedän mitä sä olet puuhaillut. Mä en ole tyhmä toisin kuin sinä, joka olet juuri tehnyt elämäsi suurimman virheen. Ajattelin, että ehkä ehtisit vielä tulla järkiisi ja alkaisit ajattelemaan muitakin kuin itseäsi, mutta olin ilmeisesti väärässä.
Leevi Hermanni Romppanen, älä tule mulle itkemään sitten, kun Marina joku päivä keksiikin, ettet enää riitä sille", Ronja vielä sähisi Leeville kiukkuisena yrittäen pitää äänensä normaalina itkun lomassa. Sitten hän juoksi sisälle jättäen koko yleisön tuijottamaan järkyttyneenä häpeävää Marinaa.

=======================================

Seuraavat puoli vuotta kuluivat h-i-t-a-a-s-t-i.
Koska Marina ei ollut valmis kohtaamaan Ronjaa, äitiään ja Leeviä, päätti hän muuttaa toistaiseksi Danielin luokse. Aluksi puhe oli parista viikosta, mutta pian se venyi muutamaksi kuukaudeksi ja siitä aina vaan eteenpäin. Lopulta puolen vuoden kohdalla Marina päätti, että olisi aika palata kotiin puhumaan asiat selväksi perheen kanssa.

Vastassa oli pieni shokki, kun jo taaperoikään ehtinyt Jami käveli hänen luokseen heti kun hän oli päässyt ovesta sisään.
"Malina-täti!", Jami huusi ja kurotteli käsiään haluten syliin.

Marina kaappasi pojan syliin.
"No terve, Jami! Mitäs poika?", hän kysyi samalla kutitellen Jamia niin, että sai tämän hihittämään.

Kohta alkoi kuulua korkokenkien kapinaa ja heti sen jälkeen ilmassa raikuikin Ronjan ääni.
"Hei äiti, ootko sä nähnyt Annin tuttipu... Ai. Se olitkin sinä."

Molemmat olivat hetken vaan hiljaa ja tuijottivat toisiaan. Ronja oli muuttunut huimasti sitten viime näkemän. Hän näytti nyt niin... väsyneeltä. Hiukset eivät olleet laitetut, kuten aina ennen, vaan kiharalla. Ronjalla tosiaan oli luonnostaan aivan kihara tukka, hän oli vaan jo ala-asteelta asti aina suoristanut sen. Meikkikin näytti vähemmän huolitellulta kuin ennen.

Sylissä Ronjalla oli hänen ja Leevin "rakkauden" hedelmä, Anni nimeltään. Anni oli huonon eron lisäksi yksi syy Ronjan ulkonäön rappeutumiseen, sillä toisin kuin Jami, hän ei ollut todellakaan mikään helppo vauva.

Lopulta vaivaantuneen hiljaisuuden päätteeksi Ronja huokaisi tuskastuneena ja tokaisi:
"No, ajattelitko vain seisoa siinä loppupäivän vai olla jopa hyödyksi ja auttaa etsimään Annin tuttipulloa?"
"Siis.. En mä oo jäämässä, halusin vaan puhua mutsin ja sun kanssa", Marina selitti hätääntyneenä Ronjalle, joka vain pyöritteli silmiään.
"No voi varmaan silti auttaa etsimään sen tuttipullon?", Ronja kysyi ja Marina nyökkäsi hämmentyneenä.

Koko päivän Ronja ja Marina välttelivät toisiaan. Illalla Karoliina sitten vihdoin päätti, että tyttöjen olisi aika puhua asiat läpi ja päästä yli riidastaan.
Se oli kuitenkin helpommin sanottu kuin tehty.

Varsinkin, kun ensimmäinen asia, jonka Marina otti puheeksi oli, että hän ja Leevi olivat virallisesti alkaneet seurustella hieman epäonnistuneiden häiden jälkeen.

Siinä vaiheessa Ronja käveli välittömästi ulos talosta ovet paukkuen.
Ronja oli jo valmistautunut antamaan siskolleen anteeksi ja jatkamaan eteenpäin elämässään, mutta häntä kuvotti ajatus siitä, ettei Marinan ja Leevin juttu ollutkaan niin yksinkertainen ja lyhytaikainen, kuin hän oli kuvitellut.

Ehkä vielä pahempaa oli ajatus siitä, että ennenpitkää Marina saattaisi olla Ronjan lapsille tädin lisäksi myös äitipuoli.

Kello läheni jo keskiyötä, joten paremman suunnitelman puutteessa Ronja suuntasi lähimpään baariin "yksille" vähän selvittelemään ajatuksiaan. Ei tätä tilannetta voinut käsitellä selvinpäin.

Mitä hän oli tehnyt väärin, ettei kelvannut Leeville? Mikä oli ollut niin pahaa, että Leevi oli joutunut kääntymään kihlattunsa siskon puoleen?

Jatkoiko Marina yhä suhdetta ihan vaan hänen kiusakseen tai todistaakseen hänelle jotain? Oliko Marina koskaan oikeasti edes halunnut Leeviä muusta syystä, kuin häntä satuttaakseen?

Yhden asian Ronja tiesi varmasti: jos hän ei saisi Leeviä, ei kyllä saisi Marinakaan. Tästä eteenpäin hän tekisi kaikkensa tuhotakseen noiden kahden suhteen.

Muutama kuukausi kului Ronjan odottaessa täydellistä tilaisuutta kostolle.
Vaikka Marina oli alussa puhunut paljon omilleen muuttamisesta, ei hän ollut saanut vieläkään tehtyä asialle mitään, koska hän halusi edetä Leevin kanssa hitaasti ja odottaa sopivaa hetkeä muuttaa tämän kanssa yhteen. Niimpä rakastavaiset viettivätkin paljon aikaa Tuulivirroilla, mistä Ronja ei tietenkään ilahtunut.

Oli hankalaa katsoa vierestä Marinan ja Leevin täydellistä suhdetta. Se sai Ronjan muistamaan sen ajan, kun hän ja Leevikin olivat vielä noin rakastuneita. Siis ennen kuin Marina tuli kuvioihin.

Lopulta Karoliinakin kyllästyi Marinan touhuihin. Hän tuli siihen tulokseen, että vaikka hän oli jo luvannut perijän paikan Marinalle, Ronja oli oikea ihminen siihen hommaan.
Marinan ilme oli näkemisen arvoinen, kun hän eräänä aamuna käveli alakertaan ja huomasi perijäseinältä hävinneen hänen kuvansa ja Ronjan taulun tulleen tilalle.

Marina etsi välittömästi äitinsä käsiinsä kysyäkseen häneltä asiasta.
"Mitä vittua, mutsi? Siis sä korvaat mut Ronjalla, vai?", hän tivasi loukkaantuneena.

"Kyllä, juuri niin", Karoliina vastasi ykskantaan.
"Vaikka romantiikkatavoitteinen olenkin, se mitä teit oli todella väärin, enkä halua perijäksi ihmistä, joka tekee noin omalle siskolleen."

Marina oli tyrmistynyt.
"Mutta kun se aina kerskaili häillään ja täydellisellä perheellään ja oikein hieroi sitä faktaa mun naamaan, että on edennyt elämässä paremmin kuin minä! Ei sellaista jaksa joka päivä kuunnella, olisit varmasti itse tehnyt ihan samalla tavalla!"

Rantaan laskeutui hetkeksi hiljaisuus, kun Marina tuijotti äitiään odottaen, että tämä myöntäisi hänen tehneen inhimillisen virheen, joka voisi sattua kenelle tahansa. Niin ei kuitenkaan käynyt.

"Ei. En olisi", Karoliina vastasi lopulta jättäen Marinan seisomaan yksin tyrmistyneenä rannalle.

Ronja sen sijaan oli hyvinkin tyytyväinen uuteen käänteeseen. Hetken hän jo mietti, että pitäisikö hänen sittenkin antaa Marinan ja Leevin suhteen olla, mutta se hetki kesti ainoastaan muutaman säälittävän sekunnin.

Vihdoin eräänä iltana Ronjan tilaisuus koitti. Leeviä oli alkanut näkyä talolla joka päivä muutamaa poikkeusta lukuunottamatta, joten Leevi oli tullut siihen tulokseen, että hänen pitäisi pyytää anteeksi Ronjalta. Niimpä Marinan ollessa laittamassa popcorneja hänen ja Leevin romanttista leffailtaa varten, Leevi veti Ronjan sivummalle juttelemaan.

"Kuule, mä oon oikeesti pahoillani siitä mitä tapahtui. Mun olisi pitänyt kertoa sulle musta ja Marinasta aiemmin, kun vasta häissä", Leevi totesi selvästi oikeasti pahoillaan tapahtuneesta.

Ronja nieli pahan olonsa ja tyytyi vaan nyökkäämään, vaikka hänen teki kovasti mieli huutaa Leeville päin naamaa ja potkia ja hakata tämä koomaan.
"Se on jo vanha juttu, mä oon päässyt yli siitä."

Vaikkei Ronjan esitys ollutkaan mitään broadway-luokkaa, Leevi ilmeisesti uskoi sen.
"No hyvä. Ollaanko me okei?"

Ei, Ronja ei todellakaan ollut okei, päinvastoin. Siitä huolimatta hän kuitenkin kohautti olkiaan.
"Tottakai."

Ennen leffaa Leevi ja Marina suuntasivat tapansa mukaan yhdessä suihkuun ja jättivät vaatteensa Marinan huoneeseen. Ronja ei ajatellut asiaa kahta kertaa, vaan ryntäsi yläkertaan tonkimaan heti suihkuhuoneen oven sulkeuduttua.

Hän oli hankkinut pre-paid liittymän ihan vain tätä tarkoitusta varten. Hän lisäsi numeronsa Leevin kännykän yhteystietoihin nimellä Jessika, koska hän oli varma, että tämän jälkeen Marina taatusti etsisi syyllisen käsiinsä ja Leevillä oli Facebookissa päälle kymmenen Jessika-nimistä ihmistä kaverina.  Sitten hän lähetti omasta kännykästään Leevin kännykkään muutamia netistä löytämiään alastonkuvia, joissa kasvot eivät näkyneet.

Ronja hymyili tyytyväisenä katsellessaan aikaansaannostaan. Enää hänen pitäisi odottaa, että Leevi suihkun jälkeen tarkastaisi kännykkänsä uusien viestien varalta ja alastonkuvat pomppaisivat hänen ja Marinan silmille.

Oli jo myöhä, joten Ronja päätti vetäytyä omaan huoneeseensa odottamaan, että pääsisi kuuntelemaan rakastavaisten suurinta riitaa.

Kuitenkin vaikka Ronja makoili ainakin kaksi tuntia sängyllään myhäillen tyytyväisenä ja odottaen, mitään ei tapahtunut koko iltana. Ainoa mikä kuului, oli parin normaali lässytys.
Jossain välissä Ronja lopulta nukahti.

Kun Ronja aamulla heräsi ja meni toiveikkaana olohuoneeseen olettaen, että Leevi ja Marina olisivat siellä toistensa kurkuissa kiinni, hän joutui pettymään.
Siellähän ne kaksi muhinoivat ilman huolen häivääkään. Leevi oli ilmeisesti poistanut kuvat, ennen kuin Marina oli niitä ehtinyt näkemään.
Ronja päätti hiippailla vähin äänin huoneesta pois, ennen kuin nuo kaksi heittäisivät loputkin vähät vaatteet pois.

Ronja vetäytyi takakuistille pohtimaan tilannetta. Hänen pitäisi selvästi olla luovempi tämän asian suhteen. Pitäisi tehdä jotain näkyvämpää, että se ei vaan voisi jäädä Marinalta huomaamatta.

Sitten hän keksi sen...

Ronja tunsi Leevin entisen tyttöystävän, joka oli myös eronnut Leevistä riitaisissa merkeissä. Niimpä tämä kyseinen Afton-niminen naikkonen olikin heti täysillä mukana, kun Ronja pyysi tätä mukaan täydelliseen suunnitelmaansa.

Eräänä iltana Leevi ja Marina lähtivät yhdessä kaupungille kiertelemään baareja. Ronja ja Afton näkivät tilaisuutensa ja lähtivät perään.

Ronja jäi nurkan taakse seuraamaan tilannetta, kun Afton käveli itsevarmasti vihaisen näköisenä Leevin ja Marinan luokse ja viskasi viskinsä päin Leevin näköä.
"Leevi Romppanen!"

"Vitun kusipää, sain sulta herpeksen!"

Leevi teki juuri kuten Ronja oli toivonutkin.
"Mitä vit... Afton?!"

Nyt Marinakin toipui hämmennyksestä ja katsoi Leeviä hyvin vihaisena.
"Mitä helvettiä Leevi, tunnetko sä ton?!"

Leevi ei tiennyt mitä sanoisi, kaikki vaihtoehdot tuntuivat yhtä pahoilta.
"Siis joo toi on mun exä", hän päästi suustaan ja katui sitä sillä samalla sekunnilla.

Marina ei edes sanonut enää mitään, lähti vaan tilanteesta mahdollisimman nopeasti samalla kun Leevi juoksi perään.
"Marina, mä voin selittää!"

Samaan aikaan toisella puolella yökerhoa Ronja hymäili tyytyväisenä nähtyään koko tilanteen. Tämä jos joku olisi noiden kahden loppu.

Illalla Ronja pääsi lopultakin nukahtamaan siihen ihanaan ääneen, jota hän oli niin kauan odottanut: koko talo kaikui, kun Marina ja Leevi huusivat toisilleen yläkerrassa.

Seuraavana aamuna tunnelma aamiaispöydässä oli vaivaantunut. Marina ja Leevi vilkuilivat koko ajan toisiaan merkitsevästi ja Ronja oli jo takuuvarma voitostaan.

Lopulta Marina avasi suunsa.
"Hei tyypit, meillä olisi asiaa."

Ronja yritti estää vahingoniloisen hymyn ja valmistautui jo esittämään läpinäkyvät osanottonsa varmana siitä, että nyt Marina kertoisi hänen ja Leevin eronneen. Hän meinasi purskahtaa nauruun, niin tyytyväinen työnsä jälkeen hän oli.

Seuraavan kuultuaan hän kuitenkin meinasi tukehtua muroihinsa:
"Me mentiin kihloihin."

_______________________________________________

Ensinnäkin sori, että kuvat näyttää näin raiskatulta, oli pakko tällä kertaa lisätä bloggerin kautta koska oli "pieniä" erimielisyyksiä Photobucketin kanssa. Toivotaan, että ensi kerralla toimii.
Toisekseen sori kun taas kesti osan julkaisemisessa, on taas ollut vähän muita kiireitä.
Mutta joo, kommenttia pls? :)