Osa 3. Kilpailun makua

Koska aikailailla kaikkien perheenjäsenten toiveissa oli kissanhankinta, päättivät Kerttu ja Armas soittaa eläintenadotiopalveluun.
He mieltyivät kovasti Mims-nimiseen kissanpentuun ja pentu saikin kodin Tulivirtojen luota.



Ilmeisesti iltatähteä pukkaa, vaikka Iineksen oli tarkoitus jäädä perheen kuopukseksi.
Pentele teidän kanssa.



Koska Taneli oli päässyt aika huonoon kuntoon, oli aika laittaa hänetkin liikuntakuurille. Eihän yliopistotytöt tykkäisi, jos hän menisi sinne valtavan kaljamahan kanssa.



Mims ei kauaa pentuna kestänyt ja roduksi paljastui persialainen tai joku vastaava.
Kissa ei ilmeisesti pitänyt Armaan hellittely-yrityksistä.



Talon pihalle rakennettiin kasvihuone sitä varten, jos joku suvun jäsenistä vaikka innostuisi joskus puutarhanhoidosta. Siihen asti se ammottaisi pihalla tyhjyyttään.



Oho, viimeisenkin lapsen aika kasvaa teiniksi.



Tässäpä teini-Iines. Iineksen tavoitteeksi tuli perhe ja mieltymyksiksi ahkera työntekijä ja urheilullisuus, kun taas inhokkina paistaa hatut. Elämäntoive on sama kuin Kertullakin, eli että kuusi hänen lapsistaan menee naimisiin.



Koska kohta tulisi yliopistoon lähdön aika, oli hyvä hetki hankkia taitopisteitä stipendejä varten. Toiveissa oli oma talo, mutta kyllä teinit asuntolaankin tyytyisivät, jos rahat eivät riittäisi.



Mikähän perinne tämä perijätaulun edessä synnyttäminen on?
Kuitenkin, perheen iltätähti päätti illalla ilmoittaa haluavansa ulos ja jälleen kerran Kerttu sai synnyttää keskellä olohuonetta. Klassista.



Pienokainen oli silmiä lukuunottamatta isoveljensä Eemelin näköinen poika, joka sai nimen Matias.
Matias oli vielä niin pieni, ettei ehtisi mukaan perijäkisaan, mutta siitä huolimatta Kerttu ja Armas rakastaisivat häntä ihan yhtä paljon, kuin muitakin lapsiaan.



Iineksen huone muutettiin Matiaksen huoneeksi, koska yliopistoaikana tyttö ei sitä tarvitsisi.



Kohta nelikko soittikin jo Stenvall Instituuttiin ilmoittaakseen tulostaan. Jäisihän Kertulle ja Armaalle vielä Matias hoidettavaksi, joten eivät he ihan kahdestaan jäisi.



Stipendirahat olisivat tosiaan riittäneet vain pienen talon rakentamiseen, joten nelikko päätti muuttaa ainakin toistaiseksi kuuden hengen asuntolaan. Karoliinaa tämä päätös ei selvästi miellyttänyt, vaan tyttö päätti saada hermoromahduksen heti taksista ulos astuttuaan.






Tässä siis Iines, Eemeli, Karoliina ja Taneli nuorina aikuisina. Pojat päättivät kasvattaa parrat näyttääkseen aikuisimmilta ja Karoliina värjäsi hiuksensa ruskeiksi, ettei näyttäisi niin paljon pikkusiskoltaan Iinekseltä.



Ja tässä ovat sisarusten kämppikset, Immo ja Julia. Ugh, tässä sukupolvessa perijän puoliso ei ilmiselvästi löydy asuntolasta.



Sisarukset päättivät valita pääaineensa välittömästi, ettei sitä tarvitsisi lykätä myöhemmäksi. Iines otti pääaineekseen fysiikan, Taneli kirjallisuuden, Eemeli filosofian ja Karoliina valtio-opin. Kaikki paitsi Iines valitsivat pääaineensa elämäntoiveensa toteuttamista silmällä pitäen.



Kuitenkin jo parin opiskelupäivän jälkeen saatiin huomata, että yliopisto oli selvästi saanut jotain Eemelin sisällä vinksahtamaan. Usein mies löydettiinkin asuntolan olohuoneesta tanssimasta lampunvarjostin päässä.



Karoliinastakin huomasi, ettei tyttöä jaksanut välillä opiskelu kiinnostaa pätkän vertaa. Mieluummin tyttö oli kaikki yöt bilettämässä ja viettämässä hurjaa yliopistoelämää.



Iines, toisin kuin Karoliina ja Eemeli, oli aina ollut luokkansa priimuksia ja nyt yliopistossakin loisti jokaisella luennolla. Siitä huolimatta hän tunsi olonsa yliopistossa hieman eksyneeksi. Hän pohti usein, että joku luovempi vaihtoehto olisi ollut hänelle sopivampi ja aikoikin suunnata yliopiston jälkeen elämään boheemia taiteilijaelämää. Ei hän perijäksi halunnut ja niin hän oli jo vanhemmilensakin sanonut. Perijänä olo ei taatusti olisi hänen juttunsa.

Kaikki muut kolme sisarusta sen sijaan olivat varmoja perijäkisan voitostaan. Tästä kehkeytyisi varmasti ajallaan vielä todellinen taistelu, mutta onneksi oli vielä ensimmäinen opiskeluvuosi ja tuollaisia asioita ei tarvitsisi ajatella vielä pitkään aikaan.



Vaikka Karoliina ja Eemeli eivät olleet romantiikkatavoitteisia, molemmat olivat varsinaisia playereitä. Molemmilla oli melkein joka ilta eri säätö käymässä ja kumpaakaan ei olisi voinut seurustelu vähempää kiinnostaa.



Taneli sen sijaan paini aivan eri sarjassa, kuin sisaruksensa. Hän oli tavannut luennolla mukavan Milja-nimisen cheerleaderin ja he olivat välittömästi tulleet juttuun. Nyt he olivat tapailleet jo pari kuukautta ja Taneli oli joka päivä vaan varmempi siitä, että tämä olisi se nainen jonka kanssa hän joskus menisi naimisiin ja perustaisi perheen.



Karoliina päätti vaihtaa tavoitettaan itselleen ominaisempaan romantiikkatavoitteeseen. Uudeksi elämäntoiveeksi hänelle valikoitui julkkiskokiksi tuleminen, mikä oli sekin hänelle hyvin sopiva, olihan hän sentään loistava kokki.



Toisen opiskeluvuoden toisella puoliskolla Eemeli päätti jättää leikin kesken. Hän tajusi, ettei yliopistossa häntä kiinnostanut muut asiat, kuin naiset, joten hänen mielestään oli järkevämpi lähteä takaisin Leutolaaksoon.
Näin ollen Eemeli jättäytyi myös perijäkisasta pois, sillä Kerttu ja Armas olivat vahvasti sitä mieltä, että perijän tuli käydä yliopisto loppuun asti.



Nyt kun ainoat perijäkisassa olivat enää Karoliina ja Taneli, se loi heidän välilleen tietynlaisia jännitteitä. Myös muut perijäkisasta tietävät asuntolalaiset valitsivat tavallaan puolensa. Immo oli selvästi päättänyt olla Tanelin puolella.
"Senkin lutka, ei susta mitään perijää tule!"



Eemelin tilalle asuntolaan muutti sitten Tanelin tyttöystävä Milja, joka oli opinnoissaan puoli vuotta Tulivirtoja jäljessä. Milja oli oikein mukava ja sievä, mutta silti Karoliina ei tytöstä oikein pitänyt. Hän oli vahvasti sitä mieltä, että Taneli olisi saanut paljon paremmankin.



Tanelia ei kuitenkaan kiinnostanut kenenenkään mielipide hänen ja Miljan suhteesta. Hän rakasti Miljaa yli kaiken eikä malttanut odottaa päästä aloittamaan yhteistä elämää tämän kanssa.



Iinestä sen sijaan ei kiinnostanut isosisaruksien draamailu. Hän yritti parhaansa mukaan tulla kaikkien kanssa toimeen ja hänen mielestään Milja olikin ihan mukava tyyppi, vaikka Karoliina jatkuvasti jauhoi hänelle siitä miten ärsyttävä akka Milja oli.



Julkkiskokin uran lisäksi Karoliina haaveili vieläkin jonkinlaisesta omasta kosmetologiayrityksestä. Niimpä hän yritti vieläkin haalia kosmetologian kultaista ansiomerkkiä antamalla yliopistolaisille ilmaisia makeovereita.



Välillä kävi niinkin hassusti, että Karoliina heräsi aamulla asiakkaan vierestä.



Kun kolmas opiskeluvuosi alkoi olla lopuillaan Taneli päätti, että oli vihdoin aika esittää Miljalle se suuri kysymys.
"Milja, kai sä tiedät, että mä rakastan sua ihan valtavasti", Taneli kysyi yllättäen.
"Joo, tottakai", Milja naurahti hämmentyneenä.



"Niinkö paljon, että haluaisit mennä mun kanssa naimisiin?", Taneli kysyi ja veti taskustaan pöydälle suuren mustan rasian. Nyt Milja taisi alkaa ymmärtää mistä oli kysymys ja alkoi sopertamaan ja kiljahtelemaan sekavana.



"Milja Keränen, tuletko mun vaimoksi?", Taneli ennätti juuri ja juuri kysyä, ennen kuin Milja jo tunki sormusta sormeensa ja huusi itkun ja riemun sekaisella äänellä "kyllä kyllä kyllä!".
Taneli ei olisi voinut olla onnellisempi.



Karoliina oli hieman mustasukkainen Tanelin ja Miljan kihloista. Vaikka hän pelkäsikin sitoutumista, oli hän silti kateellinen muiden parien onnesta.
Häntä myös pelotti, että Kerttu ja Armas tekisivät nyt Tanelista perijän siksi, että poika oli jo valmiiksi kihloissa.
Niimpä Karoliina purki turhautumisensa häntä pitkään kiusanneeseen Immoon, joka oli aivan shokissa Karoliinan yhtäkkisistä raivonpurkauksista.



Neljännen vuoden alettua kellään ei kuitenkaan ollut enää aikaa keskittyä turhaan draamailuun, vaan kaikki käyttivät melkolailla kaiken aikansa nenä kirjassa kiinni. Kaikki neljä halusivat valmistua parhain mahdollisin arvosanoin, sillä se taatusti takaisi menestymisen työelämässä.




Vaikka neljäs vuosi oli raskas, jaksoivat kaikki neljä yhä puurtaa tenttikirjojen parissa. Pian alkoi jo neljännen vuoden viimeinen puolisko, joka toi mukanaan lievän stressin kaikille, paitsi yhä neljännen vuoden ekaa puoliskoa opiskelevalle Miljalle.




Kyllä porukka siitä huolimatta muisti aina välillä hauskaakin pitää. Olivathan nämä sentään heidän viimeisiä hetkiään yhdessä, ennen kuin kaikki lähtisivät omille teilleen.



Jossain välissä Iineksellekin ehti kehittyä jotain juttua Pietari-nimisen laamamaskotin kanssa. Muut asuntolalaiset hämmästelivät, miten Iines uskalsi seurustella pojan kanssa, josta hän ei edes tiennyt minkä näköinen tämä oli, mutta Iineksen mielestä se vaan toi suhteeseen hieman jännitystä.



Kun Karoliinaa ei jaksanut enää kiinnostaa Immon kanssa tappelu, päätti mies ottaa uudeksi uhrikseen Miljan, tyttö kun oli liian kiltti pistääkseen Immolle vastaan.



Immo sai kuitenkin oppia, että tytöt pitävät toistensa puolia, vaikka eivät toisistaan niin erityisesti pitäisikään.
”Jumalauta, kukaan ei kiusaa mun veljen kihlattua!”



Immo-raukka.



Ennen kuin sisarukset osasivat odottaakaan, oli jo viimeisen loppukokeen aika. Kaikki kolme lähtivät sinne kuitenkin hyvin mielin, olivathan he saaneet viettää monta mukavaa vuotta yliopistolla.



Kaikki kolme valmistuivat parhain mahdollisin arvosanoin ja niin varmasti valmistuisi Miljakin puolen vuoden päästä.



Karoliina päätti myös järjestää kolmikolle valmistujaisjuhlat, joihin vieraiksi kutsuttiin harmaantuneet Armas ja Kerttu, sekä Eemeli joka ei kuitenkaan päässyt tulemaan.



Kaikilla oli juhlissa oikein hauskaa, vaikka Milja ja Immo päätyivätkin taas tappelemaan keskellä keittiötä.



Kerttu julisti myös vihdoin perijän.
”Minulla ja isällänne oli hankala valinta teidän kahden väliltä, mutta tultiin lopulta siihen tulokseen, että Karoliina on tämän sukupolven perijätär”.



Taneli oli kieltämättä pettynyt vanhempiensa valintaan, mutta silti onnellinen siskonsa puolesta.
”Onnea isosisko! Pidähän sitten talo pystyssä!”



Juhlien loputtua Karoliinan oli aika pakata tavaransa, heittää heipat sisaruksilleen ja ottaa vastaan viimeisetkin onnittelut. Hän suuntaisi kotiin perijän hommiin ja hän oli siitä hyvin innoissaan.



Taneli jäisi odottamaan yliopistolle Miljan valmistumista. Sen jälkeen Taneli ja Milja varmaan hankkisivat jostain mukavan maalaistalon ja perustaisivat yhdessä perheen. Taneli aikoi vakavissaan toteuttaa unelmansa rock-legendaksi tulemisesta ja Milja unelmoi illuusioiden mestarin urasta, missä olikin tavoitetta kerrakseen.



Iines sen sijaan ajatteli muuttaa johonkin boheemiin asuntoon, missä hän voisi keskittyä taiteeseen. Jos hyvin kävisi, ehkä mysteerinen maskotti-Pietari päätyisi hänen mukaansa.



Sisarukset hyvästelivät vielä toisensa, ennen kuin hyppäsivät omiin takseihinsa, jotka veisivät heidät minne tahansa he vain haluaisivat. Taneli ja Miljakin pääsisivät pois yliopistolta jo puolen vuoden päästä.

________________________________________________________

Huh, vihdoin valmis :D
Siinäpä oli lyhykäinen osa jossa oli tapahtumaa kerrakseen.
Karoliina on siis perijämme, oletteko tyytyväisiä päätökseen? Kenestä olisitte halunneet perijän? c: Itselläni oli ainakin tosi hankala valinta Tanelin ja Karoliinan väliltä, mutta valitsin sitten lopulta Karoliinan, koska romantiikkasimeillä on aina yhtä mukava pelata :)
Kommenttia saa ja pitää heittää, kuten aina!